EU maksaa hirveästi, mutta emme saa rahoille mitään vastinetta

Eurooppanuoret ry

EU:sta puhuttaessa esiin nousee tuon tuostakin raha, tuo liikkeellepaneva voima. Mitä se maksaa ja mitä sillä saa? Erityisen suosittua on puhua rahojen haaskauksesta ja byrokratiasta. Tuskin intomielisinkään kannattaja voi väittää kaiken EU-rahan olevan tehokkaimmassa mahdollisessa käytössä ja väärinkäytöksiäkin on tapahtunut, mutta kustannuksista puhuttaessa rehellistä on kiinnittää huomio myös etuihin - jopa asioihin, joita ei ilman unionia rahalla saisi, tai asioihin, joille ei hintaa edes ole olemassa. EU-maissa on yhdentymisen alusta lähtien vallinnut rauha eikä yhteisiä sisämarkkinoitakaan – nykyisen hyvinvointimme peruspilaria – olisi voitu luoda ilman sitä toteuttavaa koneistoa.
Yleinen tahaton mielleyhtymä on myös, että kaikki EU:lle menevä raha on ylimääräistä, jota ei sen ulkopuolella kuluisi lainkaan. EU-budjetti kuitenkin eräässä mielessä myös ”tapa kierrättää”. Aluepolitiikkaan, maatalouteen, rakennerahastoihin, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan yms. menisi joka tapauksessa rahaa samassa suhteessa EU:n ulkopuolellakin.
Sitten vielä hieman faktaa:

Suomen nettomaksut EU:lle v. 2007

Maksut 1579m€
Tulot 1396m€ (josta 912€ maataloustukia, 271€ aluekehitys- ja sosiaalirahastoja ja 213€ muita)
Netto -183m€
eli n. 34,7€ per suomalainen per vuosi

Tätä kautta voidaan laskea:

• että jokaisen suomalaisen osuus pelätystä ”Brysselin byrokratiasta” eli EU:n hallinnosta on muutamia euroja vuodessa. Yhteensä EU:n hallinnon budjetti v. 2007 on 7 miljardia euroa.


• että nettomaksu 183 milj. euroa on 0,1% Suomen bruttokansantuotteesta. Esimerkiksi pelkät Suomen valtionvelan korot ovat yli kaksi miljardia euroa.


• että Suomella menee keskiverto EU-valtiota paremmin. Tuskinpa haluaisimme saamapuolelle vapaaehtoisesti…


• kuinka monta oluttuoppia, bensalitraa tai lottoriviä kyseisellä 35 eurolla saisi?

2007-2013 budjettikaudella Suomen nettomaksuksi on arvioitu 400 m€/vuosi eli 76€/henkilö/vuosi.

Eikä siinä vielä kaikki!

EU:n kautta saamme muun muassa:

• kollektiivista turvallisuutta


• sisämarkkinat, joita ilman esimerkiksi kansainvälisten yhtiöiden olisi liki mahdotonta toimia Suomesta.


• maailman eniten käytetyn käteisvaluutan


• vapaan liikkuvuuden


• yhteisen kauppapolitiikan, yhteistyön koulutuspolitiikassa, opiskelussa ja yhteiset vaihto-ohjelmat, yhteistä lainsäädäntöä, sääntelyä ja standardeja (hyvässä ja pahassa)


• pääsemme sanomaan sanottavamme kokoamme isommalla äänellä (esim. EU-puheenjohtajuus, edustus kansainvälisissä elimissä) koko mantereen ja maailman asioihin, ottamaan osaa ilmastonmuutoksen vastaiseen kamppailuun sen eturintamassa jne.

EU:n vastustajilla on usein tapana unohtaa, että Euroopan unioni on vasta nuori. Ensimmäisestä liitosta on puoli vuosisataa, mutta nykyisenlainen EU on alkanut muotoutua vasta 80- tai 90-luvulta. Erittäin suuri kehitysaskel otettiin muutama vuosi sitten, kun jäsenvaltioiden määrä liki tuplattiin.

Totta kai on kivuliasta, kun Suomi ja pari muuta rikkaampaa ja tasapainoisempaa jäsenmaata joutuu maksamaan muiden viulut. Kaiken maailman Bulgariat ja Irlannit imevät tuohta kuin pohjaton kaivo.

Kannattaa nyt kuitenkin yrittää pitää mielessä, että todellinen EU ei ole vielä täällä. 20, 50 tai vaikkapa 100 vuoden päästä jälkeläisemme vilkuilevat menneisiin ja kummastelevat, miten vaiheessa jengi oli 2000-luvun alussa. Jos käy hyvin, nämä jälkeläiset elelevät todellisessa Euroopan uniossa, jossa tuotteet, palvelut, raha ja väestö voivat liikkua alueelta toiselle ilman minkäänlaisia esteitä. Säännöt ovat samat kaikkialla, niin kuin ovat proseduurit, standardit kuin asenteetkin.

Jos käy hyvin, valtiolliset rajat ovat silloin vain symbolisia. Politiikka, talousasiat, kulttuuri ja kaikki muukin touhu on yhteistä, ja jokainen kansalainen tuntee itsensä eurooppalaiseksi. Ehkä silloin Bulgaria ja Irlantikin ovat päässeet taloudellisesti muiden tasolle, eikä kenenkään tarvitse olla toista huonommassa asemassa jäsenmaksujen suhteen.

EU:ta on hyvin helppo kritisoida nyt. Tästä hetkestä katseltuna huonosti menee, eikä parempaa ole luvassa. Mutta todellisen arvion voi tehdä vasta jälkikäteen. Kyseessä on idealistinen ja riskipitoinen seikkailu, jonka lopputulosta ei voi tietää vielä. Jos suunnitelma toteutuu, 20, 50 tai 100 vuoden päästä EU on vahva, toimiva ja tehokas supervaltio. Jos se epäonnistuu, koko hommaan on hukattu sietämättömiä määriä rahaa, aikaa ja kansallista identiteettiä.

Jokaisella voi olla oma mielipide koko EU:sta. Ehkä se niukahko valtaosa Suomen väestöstä oli väärässä äänestäessään juu EU:lle. Ehkä koko unioni on vain valtava väärinkäsitys ja hukkaprojekti. Niin tai näin, tässä me nyt ollaan. Meillä on jaloissamme rakennuspalikat ennennäkemättömään ja äärimmäisen mahtavaan valtioiden liittoutumaan, jonka kehityksessä on vain taivas rajana. Enää meidän pitäisi vain osasta asetella ne palikat oikein. Enää pitäisi löytää yhteinen sävel, joka helähtää puhtaana niin suomalaiseen korvaan kuin italialaiseenkin; niin romanialaiseen kuin englantilaiseenkin.

Muutaman sadan miljoonan euron tappioista nuriseminen kaiken tämän edessä on vähäpätöistä ja turhaakin. Jos me onnistumme ponnisteluissamme, 20, 50 tai 100 vuoden päästä jälkeläisemme saavat rahat takaisin moninkertaisina.

EU:n vastustajilla on usein tapana unohtaa, että Euroopan unioni on vasta nuori. Ensimmäisestä liitosta on puoli vuosisataa, mutta nykyisenlainen EU on alkanut muotoutua vasta 80- tai 90-luvulta. Erittäin suuri kehitysaskel otettiin muutama vuosi sitten, kun jäsenvaltioiden määrä liki tuplattiin.

Totta kai on kivuliasta, kun Suomi ja pari muuta rikkaampaa ja tasapainoisempaa jäsenmaata joutuu maksamaan muiden viulut. Kaiken maailman Bulgariat ja Irlannit imevät tuohta kuin pohjaton kaivo.

Kannattaa nyt kuitenkin yrittää pitää mielessä, että todellinen EU ei ole vielä täällä. 20, 50 tai vaikkapa 100 vuoden päästä jälkeläisemme vilkuilevat menneisiin ja kummastelevat, miten vaiheessa jengi oli 2000-luvun alussa. Jos käy hyvin, nämä jälkeläiset elelevät todellisessa Euroopan uniossa, jossa tuotteet, palvelut, raha ja väestö voivat liikkua alueelta toiselle ilman minkäänlaisia esteitä. Säännöt ovat samat kaikkialla, niin kuin ovat proseduurit, standardit kuin asenteetkin.

Jos käy hyvin, valtiolliset rajat ovat silloin vain symbolisia. Politiikka, talousasiat, kulttuuri ja kaikki muukin touhu on yhteistä, ja jokainen kansalainen tuntee itsensä eurooppalaiseksi. Ehkä silloin Bulgaria ja Irlantikin ovat päässeet taloudellisesti muiden tasolle, eikä kenenkään tarvitse olla toista huonommassa asemassa jäsenmaksujen suhteen.

EU:ta on hyvin helppo kritisoida nyt. Tästä hetkestä katseltuna huonosti menee, eikä parempaa ole luvassa. Mutta todellisen arvion voi tehdä vasta jälkikäteen. Kyseessä on idealistinen ja riskipitoinen seikkailu, jonka lopputulosta ei voi tietää vielä. Jos suunnitelma toteutuu, 20, 50 tai 100 vuoden päästä EU on vahva, toimiva ja tehokas supervaltio. Jos se epäonnistuu, koko hommaan on hukattu sietämättömiä määriä rahaa, aikaa ja kansallista identiteettiä.

Jokaisella voi olla oma mielipide koko EU:sta. Ehkä se niukahko valtaosa Suomen väestöstä oli väärässä äänestäessään juu EU:lle. Ehkä koko unioni on vain valtava väärinkäsitys ja hukkaprojekti. Niin tai näin, tässä me nyt ollaan. Meillä on jaloissamme rakennuspalikat ennennäkemättömään ja äärimmäisen mahtavaan valtioiden liittoutumaan, jonka kehityksessä on vain taivas rajana. Enää meidän pitäisi vain osasta asetella ne palikat oikein. Enää pitäisi löytää yhteinen sävel, joka helähtää puhtaana niin suomalaiseen korvaan kuin italialaiseenkin; niin romanialaiseen kuin englantilaiseenkin.

Muutaman sadan miljoonan euron tappioista nuriseminen kaiken tämän edessä on vähäpätöistä ja turhaakin. Jos me onnistumme ponnisteluissamme, 20, 50 tai 100 vuoden päästä jälkeläisemme saavat rahat takaisin moninkertaisina.

Aikamoista propagandaa.

Kumulatiivinen jäsenyyskustannus on ollut tähän mennessä useita miljardeja euroja.

EU:n kautta
- ei saa kollektiivista turvallisuutta. EU:lla ei ole sotilasvoimaa, ja myötätunnolla ei tee mitään
- sisämarkkinat: olivat käytännössä olemassa jo EFTA/EEC aikana, EU ei tuonut tähän juuri mitään uutta. Kumma muuten kv. yhtiöt pystyvät toiminaa Kiinassa, Sveitsissä, Norjassa, USA:ssa, jotka tietääkseni eivät ole EU:n jäseniä. Itsenäisenä maana Suomi voi tehdä yritysilmaston ihan niin hyväksi kuin haluaa ja kevyemmällä byrokratialla kuin EU
- käteisvaluutta: minulle matkailu on tutustumista uusiin kulttuureihin, uusi valuutta on osa tätä mielenkiintoa, valuutanvaihtokulut ovat minimaaliset
- vapaa liikkuvuus: Länsi-Euroopassa on voinut liikkua vapaasti jo kymmeniä vuosia , Pohjoismaissa on täysin avoin raja. Passi pitää käytännössä olla kuiten mukana ja sisäiset tarkastukset ovat menneet niin vaikeiksi, että tuntuu että ennen oli helpompi liikkua euroopassa
- yhteinen kauppapolitikka = Suomi on menettänyt äänivallan esim. WTO:ssa jossa päätökset tehdään EU:n suurten maiden mukaan (Ranska ja Saksa puolustavat omaa teollisuuttaan)
- vaihto-ohjelmiin yms. ei todellakan tarvita EU:ta

Pääsemme kerran X vuodessa olemaan esim. EU:n puheenjohtaja, jolloin ajamme EU:n asiaa, ei Suomen asiaa. EU:n ulkopuolella olevia valtiota kuunnellaan paljon paremmin (esim. Norja).

Lienee selvää, että ei ole mitään järkeä ruveta maksamaan nettomaksajia saati -saajajia. Mulle EU on samanmielisten Euroopan maiden joukko, jotka haluavat luoda useanlaista eri vakautta ja iloa omille kansalaisilleen niin talouden, kulttuurin kuin ihan arkielämän kauttakin. Puhumalla nettosaajista ja -maksajista monesti todellinen hienous jää alle ja uskon myös, että kaikki saatu ja annettu ei näy pelkästään euroissa.

Hyvä anonyymi, laskepa huviksesi paljonko "me" ollaan "tappiolla" suhteessa vaikka kotikuntiimme! =)

Kommentti..
Jos käsitin oikein....olemme siis 183 miljoooonaa tappiolla....mistä täällä siis meuhkataan....miinuksella ollaan ja pahasti !!!

>>2007-2013 budjettikaudella Suomen >>nettomaksuksi on arvioitu 400 m€/vuosi eli >>76€/henkilö/vuosi.

>>Eikä siinä vielä kaikki!

Tosi hyvin sanottu, ei taatusti ole niin!

Nimenomaan Jarmo, kaikki laskettu mukaan, vauvasta vaariin. Jos suhteutus tehtäisiin työssä olijoiden mukaan, se olisi tosi iso summa. Kuvastaa hyvin miten "faktoja" esitetään. Osatotuus on helppo tapa välttyä esittämästä koko totuutta.

Kommentti.. maksut aina per henkilö, ahaa siis lapset ja eläkeläiset maksavat myös, mitäs se tekee per palkansaaja... taitaa olla lähempänä 300€/vuosi ja sillä saa paljon enemmän kun tuolla noin 76€/vuosi ja väitteen perustelen -lapset harvemmin maksavat veroja eikä juuri opiskelijatkaan suuria summia tuo valtion kassaan saati sitten eläkeläiset

Kuinka kummassa Suomi pärjäsi hyvin itsenäisenä valtiona, jopa paremmin, ennen EU:ta?? Pyöreät 78 vuotta siis...
Nyt Suomi on paljon turvattomampi maa, koska se ei ole enää puolueeton maa, vaan kuuluu ns. länsimaihin. Suomi on nyt uhkana Venäjälle, Lähi-idälle, jopa USA:lle ym. eli paljon todennäköisempi hyökkäyskohde, kuin ennemmin.
Suomesta on tehty riippuvainen keskieuroopasta monin tavoin. Esim. Suomi ei enää ole omavarainen ravinnon suhteen, joka kriisitilanteessa tekee olomme taatusti tukalaksi... EU tappoi Suomen maatalouden lopullisesti.
Päätökset Brysselissä tehdään Saksan, Ranskan ym. suurien valtioiden ehdoilla, Suomi jää rannalle ruikuttamaan...
Tässä vielä kommenttini toisaalta tältä sivustolta, pienin muutoksin:
Teksti on kuin natsiaksan propaganda aikoinaan:
"...väärinkäytöksiäkin on tapahtunut, mutta kustannuksista puhuttaessa rehellistä on kiinnittää huomio myös etuihin - jopa asioihin, joita ei ilman unionia rahalla saisi, tai asioihin, joille ei hintaa edes ole olemassa"
Näin toimi jo Hitler ja tunsihan hänkin jo olevansa oikeassa asiassaan.
Suomi on MYYTY halvalla Euroopalle. Turhaan sodissa Suomalaiset kuolivat puolustaessaan isänmaataan ja Suomen Markkaa!
Kun Saksa ei pärjännyt sotimalla, keksittiin tehdä se RAHALLA ja hyvin näyttää onnistuvan...
Suomea EI enää ole! Sen itsenäisyys myytiin HALVALLA EU:lle.
Turhaan Suomalaiset taistelivat Neuvostoliittoa vastaan, koska nyt se antautui EHDOITTA vieläkin pahemmalle sortajalle, EU:lle!
Neuvostoliiton keskusjohtoisen kommunismin ja nykyisen keskusjohtoisen EU:ismin ero on todella pieni: Nimittäin keskusjohdon sijainti.

hintojen luvattiin laskevan, mutta kuinkas kävikään; kahvi maksoi ennen 5 markkaa, nyt se maksaa 1.5 euroa...

Kommentti.."76€/henkilö/vuosi"---vähän enemmän kuin muutama euro!!